Esittelyssä Husqvarna Club Finlandin jäsen: ILMO PIRHONEN

                                             Kerhossamme on monta Husqvarna -merkin kannattajaa mutta yksi innokkaimmista on varmasti hyvinkääläinen Ilmo Pirhonen.

                      Ilmon ura moottoripyörien parissa alkoi 14-vuotiaana kun hän osti Rauno Villaselta 150-kuutioisen CZ:n. Kauppamiehen elkeet olivat jo tuolloin havaittavissa sillä ennen kuin mies ehti täyttää 16, oli hänellä ollut jo kuusi moottoripyörää, mm. K ja Pannonia. Vanha pyörä meni aina vaihdossa uuteen, joten varastoa ei ehtinyt kuitenkaan kertymään. Ilmo asui lähellä Erkylän motocross-rataa ja niinpä laji kiinnosti niin paljon että kaikilla pyörillä ajettiin motocrossia vaikka ne eivät aivan siihen olisi sopineetkaan.

                      16-vuotiaana hän sai ajokortin ja hankki Husqvarna Silverpilenin, josta hän piti erittäin paljon. Pyörä oli urheilullinen ja toiminnaltaan idioottivarma. Ilmo ajoikin sillä ympäri vuoden. Talvella ajettiin työmatkojen lisäksi metsässä tukkiteitä. Silloinhan metsätöitä tehtiin vielä hevosillakin jotka olisivat voineet pelästyä pyöriä, ja siksi ajo rajoittui viikonloppuihin. Nastoja pyörissä ei käytetty mutta ilmankin pärjäsi.

                      Kesällä Ilmo ajoi Silverpilenillään tiellä, metsässä ja montussa eli pyörä oli todella monikäyttöinen. Vihdin motocross-kilpailuihinkin hän ajoi mekaanikkonsa kanssa pyörällä, reput selässä. Paikan päällä pyörästä otettiin lamput ja rekisterikilpi pois. Lisäksi jalkatapit vaihdettiin harjateräkseen koska siinä oli parempi pito. Sitten kisaamaan, jossa piti kuitenkin ajaa sen verran varovasti ettei riko pyörää, muuten tulisi liian pitkä kävelymatka kotiin...

                      Seuraavaksi Ilmo innostui, suoraan sanoen rakastui, nelitahtisen Triumph Tiger Cubin ääneen niin paljon että hankki sellaisen. 200-kuutioinen kuulosti täysiveriseltä viissataselta! Hän ajoi sillä enimmäkseen tiellä mutta kävi muutaman kerran kokeilemassa myös montulla. Pyörä oli hänellä kuitenkin vain yhden kesän, sillä hän menetti hermonsa kestävyyden kanssa: 5000 kilometriä ja 5 koneremonttia.

                      Vastoinkäymisistä viisastuneena Ilmo hankki uuden Husqvarna Guldpilenin. Pyörässä oli vahva kone mutta Lindströmin 250-kuutioiset olivat myös juuri tulleet markkinoille ja Guldpilenillä ajava antoi niille tasoitusta. Guldpilen oli kuitenkin Ilmolle oikea valinta sillä hän tarvitsi pyörän jolla voi hoitaa kaiken ajamisen. Lindströmiä ei Suomessa pystynyt rekisteröimään. Tiellä pisin reissu oli Kuopion/Suonenjoen matka, muuten hän ajeli lähinnä pieniä maalaisteitä. Kilpailuissa parhaat sijoitukset olivat muutama toinen sija, voittoa ei koskaan tullut.

 Yllä vas. Ilmo & Husqvarna Guldpilen Riihimäen motocrossissa. Kilpailu katkesi toiselta sijalta pinnojen pettämiseen.

Yllä oik. Ilmo ajaa Kari Ruohosen Lindström-Husqvarnalla. Hän sijoittui kilpailussa toiseksi. Kari Ranta voitti ja Heikki Mikkola oli kolmas.

                       Ajamisen lisäksi muuta kuntoharjoittelua mies ei tarvinnut sillä hän työskenteli meijeriauton apumiehenä, ja raskaiden tonkkien nostelu piti kunnon korkealla. Kerran crossia harjoitellessa hän saavutti Pentti Kaltevaa - joka oli tuolloin jo Suomen mestari - ja nuoren miehen uholla ajatteli että ”et sinä ole kuin enintään leipurimestari, tuosta kyllä päästään ohi”. Edessä oli kaksi peräkkäin olevaa kuoppaa, jotka muodostivat lähes ns. kaksarin, ja siinä Ilmo päätti suorittaa ohituksen. Hän latasi ”hyppyriin” täydellä vauhdilla ja lensikin Kaltevan ohitse mutta laskeutuminen ei enää onnistunutkaan vaan hän tömähti, edelleen täydellä vauhdilla, tantereeseen. Tuloksena etummaiset ylähampaat katkesivat ja alahampaat tulivat huulesta läpi. Ilmon veli kävi hakemassa pyörän radalta ja ajoi sen pois kun näki että kuski selvisi hengissä. Nuori ajaja-ässä joutui laahustamaan omin voimin varikolle.

Ilmon kilpa-ajajan uran viimeinen pyörä oli Maico 250 –64, johon oli rakennettu jäljitelmä HVA-rungosta. Pyörä oli erittäin tehokas. Parhaiten Ilmolle on jäänyt mieleen kilpailu Hämeenlinnan Ahvenistolla. Radalla oli todella suuret korkeuserot ja Maicon voima pääsi siellä oikeuksiinsa. Hän johti kilpailua kun kone leikkasi kiinni ja homma oli sillä kertaa selvä. Myöhemmin selvisi että kone oli porattu soikeaksi.

Ilmon isä ei kannustanut poikaa kilpailuharrastuksessa vaan tuumasi että ”lopeta ennen kuin tapat ittes”. Ehkä tämä oli osittain syynä että Ilmo lopettikin kilpailemisen armeijan jälkeen. Toisaalta myös uusi työ kuorma-auton kuljettajana vei paljon aikaa. Vuonna 1967 hänellä oli vielä Greeves 250, jolla hän ajeli harrastuksekseen mutta sen jälkeen moottoripyöräily sai väistyä.

70-luvulla Heikki Mikkola oli tietenkin ihailun kohde myös Ilmolle. Mikkola edusti Hyvinkään Moottorikerhoa, joten hän oli tuttu mies. Ilmon mielestä Mikkola oli erittäin järkevä niin ajajana kuin liikemiehenäkin ja aivan ylivoimainen pyörän kehittäjä. Hyvinkään miehet kävivät katsomassa Mikkolan kilpailuja mm. Ruotsissa ja Ilmon tallista löytyy Mikkolan MM-kypärä (samassa rivissä oli muitakin maailmanmestaruuden varmistumisen jälkeen saatuja kypäriä, mm. Geboers, LaPorte, Kinigartner…).

Mikkola oli Ilmon mukaan suomalaisille isä-hahmo maailmalla. Anssi Oksanen ajoi 390 Husqvarnalla viissatasten MM-sarjaa ja rahat olivat tiukassa. Hän oli ollut jo pitkään näkkileipäkuurilla kun Mikkolat kutsuivat vaunuunsa syömään. Kun Oksasen veljekset ottivat neljättä lautasellista makkarasoppaa niin Kaija (Heikin vaimo) tuumasi että ”taitaa pojilla olla vähän nälkä…”

Kului noin 10 pitkää moottoripyörätöntä vuotta ennen Ilmon uutta tulemista. Tämä uusikin ura alkoi CZ:lla, tällä kertaa malli oli 250 –75. Hän ajoi kuntoilumielessä kerhon sarjacrossia ja talvella pellolla. Vuonna 1977 hän vaihtoi pyörän lähes uuteen Bultaco 370:een. Pyörän pakoputki kulki vielä alakautta ja se oli lytyssä vähän väliä. Hän myi pyörän 80-luvun alkupuolella Jussi Kemppaiselle, joka oli suuri Jim Pomeroyn ihailija ja halusi välttämättä ostaa Bultacon. Seuraavat kaksi kesää menivät sitten kaverin 125 Hondan sarvissa.

1983 Ilmo koki sitten valaistuksen ja palasi Husqvarnan leiriin. Hän oli Hyvinkään kilpailujen jälkeen istumassa iltaa Hotelli Rantasipissä ja Ruotsi oli juuri devalvoinut kruunun. Penttilän Maukka istui samassa pöydässä ja Ilmo kysyi että mitä Hussa nyt maksaa. Maukka täräytti hinnan ja sen jälkeen lyötiin kättä päälle. Pyörä oli 250-kuutioinen ja Ilmo ajeli sillä 4-5 vuotta harrastus-ajoa kunnes sitten myi pyörän pois asunnon vaihdon yhteydessä.

90-luvun puolivälissä Penttilä ajoi pakettiautolla pihaan ja sanoi: ”Osta moottoripyörä!”. Näinhän siinä sitten taas tapahtui. Kyseinen pyörä oli Husqvarna TE 510 1987, viimeinen Ruotsissa valmistettu malli. Jukka Helminen ajoi pyörällä Six Days Enduroa mutta joutui keskeyttämään solisluun katkettua. Pyörä on Ilmolla edelleen aktiivikäytössä ja hän pitää siitä todella paljon. Enimmäkseen ajelut suuntautuvat pienille maalais- ja metsäteille.

Tallista löytyy myös AJS 250 –68, joka oli seissyt moottoririkon seurauksena 20 vuotta. Ilmo sattui näkemään pyörän ja kysyi onko se myytävänä. Ei ollut mutta sellaiseen sopimukseen päästiin että jos Ilmo kunnostaa pyörän niin hän saa ajella sillä aina silloin tällöin. No, vaikka tarkoitus oli vain laittaa kone toimimaan niin hän kunnostikin pyörän uutta vastaavaksi. Kun omistaja tuli sitten katsomaan pyörää niin hän oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi sitten ”nyt hävettää”. Pyörästä tehtiinkin saman tien kaupat.

Pirhoselle on kertynyt Husqvarnoja sittemmin useita. Vm. –81 WR 250 oli ollut uudesta asti eräällä metsurilla kunnes Ilmo hankki sen itselleen. CR 390 –79 löytyi 1½ metrisen horsmikon seasta ja pyörän kunto oli sen mukainen eli todella huono. Siinä oli paljon rakentamista mutta kyllä miehellä sitten olikin ylpeä olo kun pyörä valmistui syksyllä 2000. Mäntyharjun Kurvinen myi puoliväkisin Ilmolle ajokuntoisen CR 250 –79:n ja tällä pyörällä Pentti Kalteva (60 v !!) osallistuu ensi kesänä Classic Motocross Cupiin. Osmo Kiukkosen vuoden 1957 SM-pyörä, Husqvarna Silverpilen, löytyy myös ”Ipin” tallista. Pyörä on ehjä mutta Ilmo haluaa vielä kunnostaa sen viimeisen päälle. Kaunis on myös Model 281 Sport eli Drömbåge, jonka Ilmo ”uitti” Ruotsista viime kesänä. Pyörä on tarkoitus laittaa rekisteriin. Lisäksi tallista löytyy vielä paljon raatoja, joista oloneuvoksen päivistä nauttiva mies aikoo rakennella toimivia ja kauniita Husqvarnoja kaikkien meidän nähtäväksi ja iloksi, sillä miehen periaate on että pyörät on tehty ajettaviksi.

Jäsenesittely julkaistu tiedotteessa 1/2002

Takaisin