Kerhon pohjoista jäsenistöä edustaa oululainen Pekka Haapaniemi. Hänen uransa alkoi 12-vuotiaana pappa-Tunturilla ja vaikka malli ei olekaan suunniteltu urheilulliseen ajoon niin crossiahan nuori mies sillä kuitenkin ajoi. Mopoon vaihdettiin pidemmät iskarit ja näin homma hoitui hienosti, ainakin siltä tuntui. Koska ikä ei riittänyt ajamaan tiellä niin Pekka ajoi lähinnä Hiukkavaaran motocross-radalla ja sen ympäristössä. Siirtymät kotoa radalle tehtiin metsiä pitkin, joten samalla tuli harjoiteltua enduroa. Innostus oli kova, sillä talvella rata kaivettiin lapiolla metsään! Ajamaan oli päästävä. Mopo vaihtui sitten Jawa 175:een, jolla Pekka ajeli edelleen pitkin ympäristön metsiä.
17-vuotiaana Pekka päätti ostaa kesätöistä hankkimillaan rahoilla oikean motocross-pyörän. Lehti-ilmoituksen perusteella hän löysi sopivan: M-Tuonti Helsingistä myi Husqvarna 250 –74:sta sopivaan hintaan. Elettiin vuotta 1976, joten pyörähän oli lähes uusi. Eipä siinä siis tarvittu muuta kuin soitto liikkeeseen ja pyörä junalla kohti pohjoista. Pekan isä ei ollut poikansa kanssa aivan samaa mieltä pyörän hankinnasta ja niinpä Pekka joutui toimimaan ”salaa” omin päin. Tämän seurauksena hän joutui työntämään pyörän junalta kotiin kun kuljetusta ei järjestynytkään. Samalla tavalla sujui motocross-radalla käyntikin. Työntämistä kodista radalle oli 4 kilometriä, sitten pari tuntia ajoa ja taas 4 km työntämällä kotiin. Kunto pitäisi olla tuollaisen iltapuhteen jälkeen kunnossa. Loppukesästä isäkin jo uskoi että poika on homman kanssa tosissaan ja suostui kuljettamaan radalle. Lisäksi Pekka oli kesän aikana tutustunut muihin lajin harrastajiin ja pääsi heidänkin kyydissään ajamaan. Oulun seudulla motocross oli melko harvinainen harrastus, sillä ratatilanne oli heikko. Kaupunki ei osallistunut toimintaan mitenkään ja aktiiveja oli vain alle kymmenen.
Pekka muutti pyörän runkoa ja teki siihen uuden pakoputken. Hänelle pyörien rakentelu onkin ollut aina harrastuksessa tärkeällä sijalla.
1978 HVA vaihtui uuteen Honda 125 –77:aan. Pyörä leikkasi kuitenkin ensimmäisellä ajokerralla kiinni ja siinä oli jatkuvasti muitakin ongelmia. Niinpä Pekka vaihtoi sen syksyllä kaksipuolikkaaseen -77 KTM:ään. Tällä hän ajoi puolen kymmentä kilpailua Pohjois-Suomessa. Kilpailu-ura alkoi lupaavasti, sillä hän voitti ensimmäisen eränsä ja oli toisessa toinen! Seuraavana vuonna pyörää nuorennettiin vaihtamalla uusi runko ja jousitus. Kotarin jälkeen seurasi Yamaha-kausi, alla hyrräsi mm. IT, jota Pekka kehuu todella mukavaksi pyöräksi ajaa.
1984 Seppo Suominen tarjosi paikkaa Racing Bike Teamissä ja niinpä pyöränä oli taas KTM. Haapaniemi ajoi B250-luokan kilpailuja Pohjois-Suomessa mutta kausi oli täynnä teknisiä ongelmia eikä tulosta juurikaan tullut. 1987 Pekka hankki Harley-Davidsonin ja vietti aikaa enemmän tien päällä. Kokonaan hänestä ei kuitenkaan tullut ”easy rideria” vaan rähjäpyöräily kiinnosti edelleen. Talliin hankittiin edellisen vuoden mallia oleva nelitahtinen Husqvarna TE 510. HVA:lla Pekka ajoi enduroa harrastusmielessä ja pari motocross-kilpailua. Saman pyörän moottori on muuten Pekan nykyisessä Classic D-luokan pyörässä. 1990 Pekka siirtyi kuutiohurjastelijaksi ja hankki käytetyn KTM 600 4-t:n mutta ei enää ajanut sillä kilpaa.
Vanhat moottoripyörät ovat kiinnostaneet Haapaniemeä kauan mutta Classic Motocross –sarja antoi miehelle sen viimeisen kipinän harrastuksen aloittamiseen tosissaan. Pekkahan ajaa sarjan B-luokassa vm. 1971 BSA:lla ja D-luokassa vm. –84 Husqvarnalla. BSA:n historiasta sen verran että Jarmo Hirvasoja toi sen Saksasta. Se oli silloin ruohoratapyörä eikä oikein löytänyt kotia Oulun seudulta. Pekka osti pyörästä moottorin ja enduromallinen runko löytyi myös Oulusta. Myös kaikki Pekan Husqvarnat ovat Oulun seudulta peräisin: toimivassa kunnossa oleva 125 -74, hyvässä kunnossa oleva 250 –78, jääratapyöränä toimiva 360 –77 automaatti sekä aktiivikäytössä oleva TE 510 –84.
Viimeisin ”villitys” Pekalla on Oulun seudulla ajettavat ”Varsovan liiton ajot”. Siihen saa osallistua vm. –74 itävalmisteisella pyörällä ja lajeina ovat scramble, trial, maarata, jäärata, hill climb mäkiajo ja luotettavuusajo. Pekka ajaa MZ ES 250 –62:sta. Tämä pyörä ei ainakaan kirjoittajalle tulisi ensimmäisenä mieleen kun puhutaan speedwaystä tai trialista! Mutta hauskaa tällainen varmasti on.
Pekka Haapaniemen innostus Husqvarnoihin on tullut melko luonnollista tietä eli niitä on ollut Oulun seudulla eniten, ja siten helpoin tapa päästä harrastukseen kiinni. Ja olihan hänen ensimmäinen kisapyöränsäkin Husqvarna. Mutta avarakatseisena miehenä Pekka ilmoittaa olevansa kiinnostunut kaikista vanhemmista moottoripyöristä. Ja ilmeisesti myös muista moottorihärveleistä, sillä viime talvena hän osti 70-luvun puolivälin Terhi moottorikelkan, jonka moottorina on 9 hevosvoimainen 150cc Husqvarna.
Jäsenesittely julkaistu tiedotteessa 3/2001